Vaarallisinta on pysähtyneisyys

Maanantai 4.3.2019


”Vaarallisinta on pysähtyneisyys”

Haastattelussa Keilailuliiton puheenjohtaja Perttu Jussila

Kuka olet?

”Olen Perttu Jussila, 27-vuotias Suomen keilailuliiton puheenjohtaja. Minulla on maajoukkuekeilaajan tausta, ja olin mukana vielä vuoden 2016 EM-kisoissa. Opiskelen valtio-oppia, pyöritän keilahallia Tampereella ja olen politiikassa aktiivisesti mukana.”

Miten päädyit tehtävääsi?

”Oikeastaan tieni liiton puheenjohtajaksi lähti siitä, että liiton toiminta oltiin jo pitkään koettu pysähtyneeksi. Vuoden 2015 alussa lähdin vetämään liiton kolmiportaisen päätöksentekorakenteen muutosta kaksiportaiseen liittokokous- ja liittohallitustyyppiseen malliin. Saimme operatiivisen päätösvallan liittohallitukselle ylimääräisen liittokokouksen jälkeen perustetun hallintotyöryhmän esityksestä. Tästä meni kaksi vuotta, ja minut valittiin Keilailuliiton puheenjohtajaksi 25-vuotiaana. Vastaehdokkaita ei ollut. Myös luonteeni saattoi vaikuttaa siihen, että päädyin tehtävään: mieluummin teen itse, jos koen, että jotain on tehtävissä.”

Mitä haasteita tai ennakkoluuloja olet kohdannut nuorena puheenjohtajana?

”Pojittelua tulee vastaan edelleenkin, mutta vähenevässä määrin. Mielestäni suurin haaste on kuitenkin ollut organisaation jähmeys. Monet organisaatiot on rakennettu vuosikymmeniä sitten niin, ettei niissä tapahdu mitään kovin nopeasti. Nykyisin viestintä on kuitenkin todella nopeaa, ja tämä luo haasteita hitaasti muuttuviin organisaatioihin. Olemme kuitenkin saaneet liitossa myös todella paljon oikeita asioita tehtyä. Esimerkiksi ennen operatiivisen päätösvallan siirtämistä liittohallitukselle asioita saatiin vietyä eteenpäin vain kaksi kertaa vuodessa, mikä oli luonnollisesti suuri haaste.”

Miten toiminnasta voitaisiin mielestäsi tehdä vetovoimaisempaa nuorille?

”Mielestäni tärkeintä olisi luoda vaikutusmahdollisuuksia sellaisiin paikkoihin, missä nuoret ovat, eli esimerkiksi kysellä luottamustehtäviin sosiaalisen median kautta. Nykyisin kynnys ottaa yhteyttä lajiliiton johtoon on todella korkea. Toiseksi nuorten täytyy voida kokea lajiliiton toimintatavat enemmän omaksensa. Usein lajiliittojen toimintatavat ovat nimittäin vanhanaikaisia ja sellaisia, mihin nuoret eivät voi samaistua. Kolmanneksi kaivattaisiin mentaliteetin muutosta: lajiliittojen hallituspaikat nähdään valitettavan usein palkintona pitkästä järjestöurasta. Jos kahdeksan hengen hallituksessa on yksi alle 25-vuotias, jolla ei ole niin paljon elinkeinoelämän kokemusta, onko tämä lopulta niin vaarallista? Mielestäni paljon vaarallisempaa on hallituksen pysähtyneisyys.”




Avainsanat: osallisuus, lajiliitos, keilailu, yhteistyö, osallistamine, nuoret, lapset, liikunta, urheilu, lunk


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini